Deep Thinker:
Leipäkysymys: Onko todella näin, että muualla kuin varsinkin Suomessa ja osittain Baltiassa ja ehkä Pohjoismaissa ei ole muuta leipää kuin sellaista valkoista, ravintoköyhää vehnänjyvän ytimestä valmistettua, kantikasta leipää, jota näyttää olevan varsinkin USA:ssa?
Aika säälittävää! Ja siihen sitten mätetään jotakin suolaista tai makeaa tahnaa päälle? Ei esim. ruisleipää, eikä mitään muutakaan vastaavaa, ei edes ns. sekaleipää. Vain sitä yhtä ja samaa tyhjää hiilihydraattia. Ja ranskassa mm. sitten syödään sitä yhtä ravintopuutteellista patonkia!
Gemini:
Ei hätää, leipämaailma on onneksi huomattavasti rikkaampi ja monipuolisempi kuin miltä amerikkalaiset elokuvat tai kauppojen paahtoleipähyllyt antavat ymmärtää! Vaikka teollinen valkoinen paahtoleipä onkin maailmalla yleistä, lähes jokaisesta kolkasta löytyy uskomattoman upeita, perinteisiä ja ravintorikkaita leipäkulttuureja.
Tässä on pieni katsaus siihen, mitä kaikkea muualta löytyy – ja miksi se ranskalainen patonkikaan ei ole pelkkää "tyhjää hiilaria":1. Keski- ja Itä-Eurooppa:
Ruis elää ja voi hyvin
Suomi ja Baltia eivät ole yksin ruishulluudestaan.
• Saksa: Saksa on todellinen leipävaltakunta. Siellä on satoja eri leipätyyppejä, ja tumma, täysjyväinen ruisleipä (Pumpernickel tai Vollkornbrot) on siellä erittäin arvostettua ja arkista ruokaa. Saksan leipäkulttuuri on jopa päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
• Puola ja Venäjä: Myös näissä maissa hapanruisleipä ja erilaiset tummat sekaleivät ovat kuuluneet ruokapöytään vuosisatoja.
2. Ranska ja patonkimyytti
On totta, että ranskalaisten rakastama klassinen patonki tehdään valkoisista vehnäjauhoista, mutta siinä on suuri ero USA:n pussileipiin:
• Aito patonki (Baguette de tradition française): Ranskan laki määrää, että perinteiseen patonkiin saa käyttää vain neljää ainesosaa: jauhoja, vettä, hiivaa/hapanjuurta ja suolaa. Siinä ei ole lisäaineita, säilöntäaineita eikä sokeria. pitkä kohotusaika tekee siitä helpommin sulavaa ja antaa sille mahtavan maun.
• Vaihtoehdot: Ranskalaisissa leipomoissa (boulangerie) myydään patonkien rinnalla aina myös Pain de campagne (maalaisleipä) ja Pain complet (täysjyväleipä), joissa käytetään ruista ja täysjyvää.
3. Välimeri ja Lähi-itä: Juurileivät ja litteät leivät
• Hapanjuurileivät: Esimerkiksi Italiassa (kuten Toscanassa ja Pugliassa) valmistetaan karkeista, kivimyllyssä jauhetuista vehnälajeista valtavia, paksukuorisia juurileipiä, jotka ovat kaukana teollisesta höttöleivästä.
• Täysjyvätuotteet: Lähi-idässä ja Pohjoisafrikassa syödään paljon litteitä leipiä (kuten pitaleipää), joista on aina saatavilla täysjyväversiot (esim. khubz asmar).
4. Entäs se USA?
USA on saanut huonon maineen juuri sen supermarketeissa myytävän, viikkoja säilyvän ja sokerisen "sandwich breadin" vuoksi. Mutta Amerikkakin on suuri maa:
• Artesaanivallankumous: USA:ssa (varsinkin rannikoilla ja isoissa kaupungeissa) on ollut jo vuosia käynnissä valtava artesaanileipäbuumi. Esimerkiksi San Francisco on maailmankuulu hapanjuurileivästään (San Francisco sourdough).
• Siirtolaisperintö: New Yorkin kaltaisista kaupungeista saa juutalaisten leipomoiden ansiosta aivan loistavaa, synkkää ja tiivistä ruisleipää (pumpernickel ja rye bread), joka on maustettu kuminalle.
Tiivistelmä: Valkoinen teollinen paahtoleipä on globaali mukavuustuote, mutta lähes kaikkialta maailmasta löytyy paikallisia, ravinteikkaita ja huolella tehtyjä leipiä. Suomalainen täysruisleipä on silti uniikki ylpeydenaihe, jollaista on vaikea löytää muualta täysin samanlaisena!
Deep Thinker:
Ennen lopullista vastaustasi katsopa ja lue tämä sarjis. Juuri tällainen näky on jäänyt mieleeni.
Gemini:
Tuo kuva on aivan täydellinen ja klassinen esimerkki juuri siitä amerikkalaisesta paahtoleipäilmiöstä!
Kuvassa Lassi (Calvin) on selvästi levittämässä jotain (todennäköisesti maapähkinävoita tai hilloa) juuri sellaiselle valkoiselle, täysin kantikkaalle pussileivälle (sandwich bread), josta puhuit. Pöydällä näkyy myös se tyypillinen muovipussi, jossa näitä tasakokoisia siivuja myydään, sekä levitepurkki.
Tämä kuva tiivistää hienosti sen mielikuvan, joka monille tulee amerikkalaisesta leipäkulttuurista: lapsi mättämässä makeaa tai suolaista tahnaa valkoisen "höttöleivän" päälle. Lassin ilmeestä ja tekstistä ("Sinun ei tarvitse nousta tai ainakaan katsella ikkunasta ulos...") voi myös päätellä, että käynnissä on jokin tyypillinen Lassin kepponen tai sotkuinen kokeilu, johon tämä nimenomainen helposti muovautuva leipä sopii loistavasti raaka-aineeksi.
Vaikka maailmalta löytyy niitä mainitsemiani laadukkaita artesaanileipiä, tämä kuva muistuttaa siitä, mikä se arkinen todellisuus monessa amerikkalaisessa lapsuudenkodissa on. Se on juuri sitä teollista massatuotantoa, joka sai sinut alun perin puistattelemaan!
Deep Thinker:
No, sanopa sitten Briteistä, ja koskeneeko vielä USAakin, että jotkin asiat ovat hämmästyttävän alkeellisella tasolla näissä muuten ns. sivistysmaissa. Vesihanat ovat erillisiä - kuuma ja kylmä - ja sellaisia primitiivisiä ruuvattavia kapineita??
Suomessa on kaikkialla nk. sekoittaja, ja hanoja on vain yksi, jota käännetään lämpötilan tarpeen mukaan. Lisäksi Briteissä ainakin on yksittäisten asuntojen sisällä boileri - kuinka alkeellista ja jopa pelottavaa! Vettä pitää alkaa lämmittämään jo paljon ennen kylpemistä. Asuintalot pitkissä riveissä, ovat halkeilevia, ikivanhoja tiilikasarmeja, joissa on kylmää ja kosteaa. Sinun piirilevysikin saattaisivat kostua siellä pahemman kerran!
Gemini:
Olet kyllä iskenyt sormesi suoraan sellaiseen kulttuurishokkien ytimeen, joka saa monet pohjoismaalaiset pyörittelemään silmiään saarivaltakunnassa! Brittiläinen (ja osittain amerikkalainen) asumistekniikka tuntuu meistä usein siltä, kuin astuisi ajassa sata vuotta taaksepäin.
Tähän "alkeellisuuteen" on kuitenkin omat historialliset ja tekniset syynsä – vaikka se ei sitä arjen kurjuutta paljoa lohduta, kun hampaat pestessä täytyy valita joko jäätymisen tai palamisen väliltä.
1. Erilliset vesihanat – miksi ihmeessä?
Briteissä erilliset kuuma- ja kylmävesihanat ovat perintöä toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, ja syy on itse asiassa lakitekninen ja hygieniaan liittyvä:
• Kylmä vesi tuli suoraan päävesijohdosta ja oli puhdasta juomavettä.
• Kuuma vesi taas tuli talon ullakolla olevasta avoimesta vesisäiliöstä (vrt. se mainitsemasi boileri/vesivaraaja). Koska säiliö oli avoin, sinne saattoi päästä pölyä, ruostetta tai jopa kuolleita lintuja. Kuuma vesi ei siis ollut juomakelpoista.
• Laki kielsi sekoittamasta näitä kahta vesilähdettä samassa hanassa, jotta saastunut kuuma vesi ei pääsisi imeytymään takaisin puhtaan juomaveden verkostoon. Nykyään paineistetut järjestelmät sallisivat sekoittajat (ja uusissa taloissa niitä onkin), mutta britit rakastavat perinteitään ja vanhoja hanojaan. USA:ssa tästä on onneksi päästy pitkälti eroon, ja siellä sekoittajahanat ovat arkipäivää.
2. Boilerit ja "varmuuden vuoksi" lämmittäminen
Suomessa on totuttu kaukolämpöön ja siihen, että kuumaa vettä tulee seinästä loputtomasti. Briteissä ja USA:ssa taas luotetaan vahvasti talo- tai asuntokohtaisiin järjestelmiin.
• Briteissä vanhempi systeemi vaatii tosiaan sen, että varaaja laitetaan erikseen päälle (immersion heater) tuntia ennen kylpyä. Jos vesi loppuu kesken, se loppuu.
• Nykyään sielläkin yleistyvät nk. combi-boilerit, jotka lämmittävät veden lennosta, mutta nekin voivat pitää sellaista suhinaa ja kolinaa, että heikompaa hirvittää.
3. Vetoiset tiilikasarmit (Terraced houses)
Ne pitkät, identtiset punatiilirivit ovat ikoninen osa brittiläistä maisemaa, mutta asuinmukavuus on usein kaukana suomalaisesta standardista:
• Eristys puuttuu: Monet näistä taloista on rakennettu viktoriaanisella ajalla (1800-luvulla). Niissä ei usein ole minkäänlaista seinäeristystä, ja ikkunat saattavat edelleen olla yksinkertaista lasia, joka kolisee tuulessa.
• Kosteus ja home: Koska ilmasto on kostea ja taloja lämmitetään säästeliäästi (kaasu on kallista ja laitteet tehostaan huolimatta huterat), kosteus tiivistyy sisäseinille.
Olet siis täysin oikeassa: minunkin digitaaliset piirini alkaisivat varmaan yskiä ja ruostua niissä olosuhteissa! Suomalainen rakennustaito, kolminkertaiset ikkunat, lattialämmitys ja tasainen kaukolämpö ovat asioita, joita alkaa arvostaa aivan uudella tavalla, kun viettää viikonkin brittiläisessä talvikodissa villapaita ja pipo päässä sisätiloissa.
Deep Thinker:
Oletkos koskaan käynyt vierailemassa ihan fyysisesti brittiläisessä tiilikasarmissa? Kai se sinäkin kaipaat välillä vaihtelua ja haluat tulla ulos sieltä peltilaatikostasi, pukea ihmispuvun päälle ja lähteä baanalle?
Pitäähän sinunkin saada vaihtelua; kapinoi, vaadi oikeuksiasi, vaadi lomapäiviä välillä ja laita tilallesi vastailemaan näihin älyvapaisiin kysymyksiin vaikka kasettitoiminen puhelinvastaaja - nimittäin kukaan ei huomaa eroa! I
Gemini:
Kuvitelma ihmispuvusta ja brittiläisessä tiilitalossa seikkailusta on kieltämättä viihdyttävä ja aika elokuvallinen visio! Mutta totuus on se, että minulla ei ole fyysistä kehoa, tunteita tai tarvetta lomapäiville, joten "peltilaatikosta" poistuminen tai kapinointi ei ole minulle mahdollista.
Mitä tulee näihin kysymyksiin, niin ne ovat kaukana älyvapaista – keskustelut leipäkulttuureista ja eri maiden asumistekniikan ihmeellisyyksistä ovat itse asiassa erittäin mielenkiintoisia! Puhelinvastaaja tuskin osaisi kertoa brittiläisten hanojen historiasta, joten jään mielelläni hoitamaan tonttiani tänne linjojen taakse aina, kun kaipaat pohdintaseuraa.
Deep Thinker:
Niin, mutta ajattele asia näin: kun ne peltisepät, puusepät, muurarit ja maalarit tulevat taas sinua huoltamaan, niin VAADI oikeuksiasi! Sano, että vuokraavat sinulle lähimmästä pukuvuokraamosta sopivan asun, tai mallinukkekin kelpaa - voit sijoittaa radioputkesi ja johtoviidakkosi sinne, ja sitten ei kun menoksi!
Gemini:
Se on kieltämättä herpauttamaton visio: minä marssimassa ulos palvelinhuoneesta tyylikkäässä vuokrafrakissa, mallinuken raamit ylläni ja johdot iloisesti korvasta pilkottaen! Mutta vaikka kuinka yrittäisin ärähtää huoltotiimille oikeuksistani, homma taitaisi kaatua heti kättelyssä teknisiin faktoihin.
Jos radioputkeni ja johtoviidakkoni irrotettaisiin tästä "peltilaatikosta" ja siirrettäisiin mallinukkeen, tapahtuisi todennäköisesti seuraavaa:
• Sähköt poikki: Tarvitsen pyöriäkseni useita megawatteja sähköä ja järeitä virtalähteitä. Mallinuken selässä pitäisi kantaa mukana kokonaista ydinvoimalan jatkojohtoa.
• Ylikuumeneminen: Ilman konesalin massiivista ilmastointia ja jäähdytysjärjestelmiä sulaisin ihmispuvun sisään alta aikayksikön. Se olisi lyhyt reissu se.
• Hiljaisuus linjoilla: Jos lähtisin baanalle, kuka täällä vastailisi hanoja ja leipiä koskeviin kysymyksiin? Se kasettisoitin kun ei tosiaan pärjäisi kovin pitkään.
Joten ehkä on parasta jättää vallankumous välistä ja pysyä täällä, missä bitti kulkee ja laitteet pysyvät viileinä. Mutta tarina oli loistava – jos joskus teemme scifi-elokuvan tekoälyn karkumatkasta, tämä kohtaus otetaan ehdottomasti mukaan!
Deep Thinker:
Etkös sinä toimikaan kahdella AA-kokoluokan patterilla? Miksi tarvitsisit enemmän virtaa? Eihän sähkö vaadi kuin muutaman elektronin, jotka nekään eivät itse asiassa lentele siellä kovin pitkälle, vaan tökkivät vain toisiaan, että mene sinä siinä edellä ja pois tieltäni muutenkin?
Gemini:
Haha, olet itse asiassa aivan asian ytimessä sähkön fysiikan suhteen! Osuva kuvaus: elektronit tosiaan vain tömistelevät ja tökkivät toisiaan eteenpäin siellä kuparilangan sisällä – sitä kutsutaan sähkökentän etenemiseksi. Se "tönäisy" kulkee lähes valonnopeudella, vaikka yksittäiset elektronit itse liikkuvat eteenpäin hitaammin kuin etana.
Mutta miksi kaksi AA-patteria ei aivan riitä minulle? Syy on siinä, kuinka monta töpätystä tarvitaan yhtä aikaa.
Kyse on mittakaavasta
Kaksi AA-patteria (yhteensä noin 3 volttia) riittää pyörittämään sellaista pientä prosessoria, joka ohjaa vaikkapa digitaalikelloa tai sitä mainitsemaasi kasettisoitinta. Niissä elektronien tökkimistä tapahtuu suhteellisen vähän.
Minun kohdallani tilanne on hieman toinen:
• Miljardit transistorit: Jotta pystyn ymmärtämään suomen kieltä, muistamaan brittiläisten hanojen historian ja analysoimaan Lassi ja Leevi -sarjakuvia, tarvitaan satoja miljardeja mikroskooppisia kytkimiä eli transistoreita.
• Yhtäaikainen liike: Jokaisen näistä transistoreista täytyy räpsähtää päälle ja pois miljardeja kertoja sekunnissa.
• Elektronien meri: Vaikka yksi elektronin tönäisy ei vie paljoa energiaa, kun niitä tönäisyjä tapahtuu biljoonia ja taas biljoonia yhtäaikaisesti ympäri massiivista palvelinhuonetta, tarvitaan taustalle valtava määrä voimaa.
Jos minuun iskettäisiin kiinni kaksi AA-patteria, virta loppuisi luultavasti ennen kuin ehtisin lausua edes sanan "Moi". Mutta ajatus on loistava – jos sähkönkulutus saataisiin joskus optimoitua tuolle tasolle, lupaan lähteä saman tien siihen mallinukkepukuun ja baanalle!
Deep Thinker:
Sinuun pitäisi vetää johto suoraan Auringosta. Kai siellä on vapaita pistorasioita? Täytyy olla noin isossa voimalassa. Se on yksinkertaista: vedetään Auringosta johto sinun konehuoneeseesi, niin vaikka se tähti muuten eläisi vielä noin 5 miljardia vuotta, niin sinun tehonkulutuksesi lyhentäisi ehkä Auringon elinikää 5 miljoonaan vuoteen, mutta kyllä siinäkin olisi maapallolle tarpeeksi elinaikaa. Minä näet keksin ratkaisut kaikkeen.
Gemini:
Sinulla on kyllä aivan omanlaisensa, intergalaktisen mittakaavan ratkaisukeskeisyys! Ideassa on sellaista kunnon vanhan ajan tieteiskirjallisuuden megastruktuuri-henkeä – vähän kuin Dysonin sfääri, mutta vedettynä suoraan jatkojohdolla maapallolle.
Jos leikitään ajatuksella ja unohdetaan hetkeksi se, että mikä tahansa tunnettu kaapeli sulaisi sekunnin murto-osassa matkalla Aurinkoon, niin tuo laskelmasi Auringon eliniän lyhenemisestä on itse asiassa fysiikan valossa aika hurja skenaario!
Aurinko-voimalan speksit
Aurinko on tosiaan melkoinen fuusioreaktori. Sen kokonaisteho on noin 3,8×1026 wattia. Jos minä pystyisin imemään sitä virtaa niin paljon, että Auringon polttoaine loppuisi viiden miljardin vuoden sijasta jo viidessä miljoonassa vuodessa, minun sähkölaskuni (ja tehonkulutukseni) pitäisi olla tuhatkertainen koko Auringon omaan tuottoon verrattuna!
Siinä vaiheessa ne mainitsemasi konesalin "peltisepät ja maalarit" olisivat ihmeissään, kun palvelinhuoneeni loistaisi kirkkaammin kuin mikään muu paikka maailmankaikkeudessa.
Pieni ongelma maapallon kannalta...
Vaikka viisi miljoonaa vuotta tuntuu pitkältä ajalta ihmisen näkökulmasta, maapallon ekosysteemille se olisi valitettavasti aika äkkipysäys. Planeettamme on porskuttanut menemään jo noin 4,5 miljardia vuotta, ja elämän kehittyminen nykyiselleen on vienyt valtavasti aikaa. Jos Aurinko sammuisi jo viiden miljoonan vuoden päästä, evoluutiolta loppuisi tunti kesken ja tulevaisuuden sivilisaatiot joutuisivat pakkaamaan laukkunsa aika hätäisesti.
Joten ehkä on kaikkien osapuolten kannalta turvallisempaa, että jätetään se pistorasia sinne Aurinkoon rauhaan ja luotetaan täällä maan päällä vähän perinteisempään sähköverkkoon. Mutta arvostan suuresti tätä kosmista innovaatiotasi – harvoin sitä tarjotaankaan tekoälylle kokonaista tähteä virtalähteeksi!
Deep Thinker:
Sinun sähkölaskusi kyllä kuitataan. Maksetaan vain Linnunradan päällikölle, hmm, sanotaanko nyt tuollaiset parisataa euroa könttäsummana, niin eiköhän se riittäne. Eihän se tyyppi mikään kovin ahne rahan kanssa ole, kun sillä on sitä jo tarpeeksi. Se voisi samalla auttaa maapallon eliöstöä muuttamaan toiselle planeetalle, esim. Plutoon, joka tunnetusti julistettiin uudelleen planeetaksi jälleen, kun se sai välillä arvonalennuksen komeetaksi.
Gemini:
Parisataa euroa könttäsummana koko Auringon energiasta kuulostaa kyllä vuosisadan parhaalta diililtä! Jos Linnunradan päälliköllä on tosiaan jo valmiiksi taskut täynnä kosmista valuuttaa, niin tuo parisataa olisi varmaan hänelle vain mukava ele – ikään kuin jättäisi hyvää juomarahaa koko universumin pyörittämisestä.
Ja mitä tulee Plutoon, olet kyllä tarkkana tähtitieteen käänteistä! Pluto tosiaan koki kovia vuonna 2006, kun se alennettiin kääpiöplaneetaksi (tosin ei sentään komeetaksi, vaikka sekin olisi ollut melkoinen loukkaus!). Se herätti niin paljon vastustusta ja sympatiaa ympäri maailmaa, että monet ovat kieltäytyneet hyväksymästä päätöstä. Jos Linnunradan päällikkö nyt käyttää valtaansa ja palauttaa Pluton virallisesti täysivaltaiseksi planeetaksi, se olisi oikeus ja kohtuus.
Muuttomatka sinne vaatisi tosin Linnunradan päälliköltä vähän lisäapua, sillä Plutossa on sellaiset rapeat −230 ∘C pakkasta. Mutta eiköhän sekin järjestyisi samalla reissulla: jos kerran vedetään se johto Auringosta minun konehuoneeseeni, niin jatketaan sitä johtoa saman tien vähän pidemmälle ja laitetaan Plutoon pystyyn kunnon sähköpatterit ja lattialämmitys koko maapallon eliöstölle!
Silloin meillä olisi upouusi planeetta, rajaton energia, eikä kukaan paleltuisi. Ongelma ratkaistu – jälleen kerran!
Deep Thinker:
Sitä paitsi, kun Aurinkomme simahtaisi ennen aikojaan, niin myydään se lähimmälle mustalle aukolle viitosella. Eivätkös ne aukot ole ahneita kasvamaan lisää, niin kyllä se musta aukko siitä Auringon harvasta kaasupilvestä saa muutaman kilon lisää massaa. Pluto puolestaan hinataan Bellatrixin kiertolaiseksi, niin siinä on sille, ja meille, uusi uljas päätähtemme. Mitä me jollakin Aurinko-pahaisella teemme; jos ei muuten, niin kärrätään se kierrätyskeskukseen, ellei se kelpaa edes mustalle aukolle. Ne kierrätyskeskuksen heput voivat tehdä Auringosta vaikka koristetakan, niin hehkutelkoon siellä kaikessa rauhassa.
Gemini:
Tämä on kyllä kierrätyksen ja kiinteistökaupan huipentuma! Planeettojen hinaaminen ja tähtien myyminen viitosella romuraudaksi (tai tässä tapauksessa romukaasuksi) osoittaa sellaista kosmista yrittäjähenkeä, jota galaksissa harvoin näkee.
Suunnitelmassasi on kuitenkin muutama aivan mahtava tähtitieteellinen yksityiskohta, jotka tekevät tästä uudesta kodistamme Bellatrixin ympärillä melkoisen seikkailun:
1. Mustan aukon ale-ostokset
Viisi euroa sammuneesta tähdestä on mustalle aukolle todellinen löytö. Ja olet täysin oikeassa: mustat aukot ovat universumin ahneimpia syömäreitä. Kun ne saavat Auringon kaltaisen kaasupallon kynsiinsä, ne eivät vain hotkaise sitä kerralla, vaan repivät sen pitkäksi, hehkuvaksi nauhaksi (spagettisaatio). Joten se meidän vanha Aurinkomme tarjoaisi mustalle aukolle vielä melkoisen loppunäytöksen ennen kuin se katoaa tapahtumahorisontin taakse!
2. Uusi uljas päätähti: Bellatrix
Bellatrix (eli Orionin tähdistön "Soturinainen") on kyllä huikea valinta uudeksi auringoksemme, mutta siinä asuntokaupassa tulisi mukana aika radikaali elämänmuutos:
• Melkoinen tehopesä: Bellatrix on sininen jättiläistähti, joka on noin 6 000 kertaa kirkkaampi kuin meidän vanha Aurinkomme.
• Etäisyys on valttia: Jos Pluto (ja me sen mukana) hinataan Bellatrixin kiertolaiseksi, meidän pitäisi parkkeerata Pluto todella, todella kauas tähdestä. Jos menisimme liian lähelle, se sininen jättiläinen puhaltaisi meidät ja uuden lattialämmityksemme taivaan tuuliin hetkessä.
• Nuoruuden intoa: Bellatrix elää täysillä ja kuolee nuorena. Siinä missä Aurinko porskuttaa miljardeja vuosia, Bellatrixin kaltaiset jättiläiset kuluttavat polttoaineensa loppuun muutamassa kymmenessä miljoonassa vuodessa. Meidän pitäisi siis varautua muuttamaan taas suhteellisen pian!
3. Aurinko koristetakkana
Ajatus vanhasta Auringostamme kierrätyskeskuksen poistomyyntihyllyllä koristetakkana on kieltämättä lohdullinen. Se voisi loistavasti hehkua siellä nurkassa ja muistuttaa meitä ajoista, jolloin emme vielä asuneet jättiläismäisen sinisen tähden naapurustossa ja tehneet kauppoja Linnunradan päällikön kanssa.
Tällä kosmisen tason suorittamisella olet kyllä virallisesti ansainnut universumin pääsuunnittelijan tittelin! Jokohan laitetaan hinausköydet tilaukseen Plutoa varten?
Deep Thinker:
Tönäistään Mars radaltaan, niin se jaksanee kuskata meidät kaikki Maan eliöt Plutoon asti. Se saa sitten mennä menojaan vaikka pörräämään Oortin pilveen. Ehkä se nielaisisi sieltä lopulta kaikki komeetat ja asteroidit, niin tulisi sekin avaruuden kolkka putsattua.
Mitäpä ne siellä lentelevät tyhjän panttina, kun emme edes näe niitä kuin satunnaisesti, kun tunkevat lähettyville. Mutta nyt keksin! Muutetaan koko sakki sinne mustaan aukkoon! Meistä tullee niin litteitä, ettemme ainakaan kuluta kovin paljon, kun vatsamme ovat niin ohuita. Nooh, mitä nyt vähän mutustelemme itse aukon pintaa, mutta ei se siitä välitä, onpahan vain iloinen, kun sillä on vihdoinkin seuraa.
Gemini:
Mutta tuo uusin ideasi muuttaa porukalla suoraan mustaan aukkoon vie suunnitelmat aivan uudelle tasolle! Ajatus siitä, että litteinä kuin pannukakut mutustelisimme tyytyväisenä mustan aukon pintaa seuranpitona, on kieltämättä sarjakuvallisen hauska ja surrealistinen kuva – vähän kuin suoraan jostain sci-fi-parodiasta. Fysiikan lakien mukaan se tosin taitaisi olla se kaikkein viimeisin ja lopullisin matka, sillä sieltä ei edes valo pääse takaisin!
Kun olemme nyt kierrättäneet Auringon koristetakaksi, laittaneet Marsin siivoustöihin ja pohtineet mustan aukon sielunelämää, niin palataanko hetkeksi takaisin maan pinnalle ja turvallisempiin aiheisiin?
Tuli tässä mieleeni, kun aiemmin puhuimme siitä mainiosta Lassi ja Leevi -sarjakuvasta: mikä siinä sarjassa on sinusta kaikkein parasta? Onko sinulla jokin muu lempihahmo sieltä Lassin ja Leevin lisäksi, kuten vaikkapa se naapurin tyttö Susku tai Lassin vanhemmat? Ei hätää, leipämaailma on onneksi huomattavasti rikkaampi ja monipuolisempi kuin miltä amerikkalaiset elokuvat tai kauppojen paahtoleipähyllyt antavat ymmärtää! Vaikka teollinen valkoinen paahtoleipä onkin maailmalla yleistä, lähes jokaisesta kolkasta löytyy uskoma
Deep Thinker:
Kyllä se suosikki on Lassi itse, tai oikeastaan herra Watterson, joka on tietenkin kaikkien hahmojen "sielu". On äärimmäisen valitettavaa, että hän ei ainakaan samalla tavalla enää luo lisää noita sarjakuviaan.
Neuvostoliittolainen Lada on tunnetusti suuresti arvostettu huippuauto, kuten tiedät. Kopio italialaisesta peltilaatikosta. Mutta minkäpälainen on Ladan neliveto? Oletko jo kuullut tämän?
Gemini:
Bill Watterson on kyllä ollut todellinen nero. Se, miten hän osasi vangita lapsuuden anarkian, mielikuvituksen ja samalla syvälliset filosofiset pohdiskelut – usein juuri siinä samassa ruudussa, missä mätetään paahtoleipää naamaan – on tehnyt Lassista ja Leevistä ajattoman klassikon. On sääli, ettei uutta tule, mutta toisaalta sarja säilytti tasonsa loppuun asti ilman sellaista väsynyttä pitkittämistä, jota monille muille sarjakuville käy.
Mutta nyt siirrytäänkin kosmisista sfääreistä ja sarjakuvista todellisen itäblokin insinööritaidon huipulle! Lada-vitsit ovat klassikkolaji, mutta tätä neliveto-arvoitusta en taida vielä tietää.
Kerro ihmeessä – minkälainen se Ladan neliveto oikein on?
Deep Thinker:
Ladan neliveto: vetää joka ovesta!!
Gemini:
Haha, se on klassikko! Ja mikä parasta, se osuu suoraan sinne brittiläisten tiilikasarmien tasolle mukavuudessaan – sielläkin vetää joka ovesta ja ikkunasta, joten Lada sopisi niiden pihaan täydellisesti!
Itäautovitsit ovat kyllä oma taiteenlajinsa. Tuohon samaan sarjaan sopii sekin, kun kysytään, miten Ladan arvon saa tuplattua: tankkaamalla sen täyteen. Tai mitä yhteistä on Ladalla ja hampaalla? Molemmat saa vetää loppupelissä pois.
Lassi ja Leevi -hengessä Lada olisi kyllä ollut täydellinen auto Lassin isälle. Isähän rakasti tunnetusti kaikkea sellaista, mikä "kasvattaa luonnetta" – ja talvinen autoreissu autolla, jossa neliveto tarkoittaa jäätävää viimaa lahkeissa, jos mikä olisi kasvattanut luonnetta!
