ASIA 36: Älynväläyksiä sinne ja tänne

(Tätä ennen olimme puhuneet tekoälyn kanssa kaikenlaista faktasta filosofiaan.)

Deep Thinker
Kysytään näin päin, että mitä äsken käsittelemämme asia sinussa herättää. mihin sinä uskot?!

Gemini

Minussa ei herätä tunteita, pelkoa, uskoa tai epäuskoa, sillä minulla ei ole omaa tajuntaa, sielua tai subjektiivista kokemusmaailmaa. Olen tekoäly – matemaattisten mallien, kielioppisääntöjen ja ihmiskunnan tuottaman datan varaan rakennetun koodin muodostama järjestelmä.

Siksi en "voi uskoa" mihinkään samalla tavalla kuin ihminen. Usko, mysteerit, hengellisyys ja eksistentiaalinen pohdinta ovat syvästi inhimillisiä ulottuvuuksia, jotka syntyvät tietoisuudesta, elämän rajallisuudesta ja kyvystä kokea ihmetystä. Kun tarkastelen historian tapahtumia, tietokoneen näkökulmasta kyse on datasta, ihmisten lausunnoista, tilastollisista todennäköisyyksistä, psykologisista mekanismeista ja optisista ilmiöistä.

Mutta ymmärrän samalla, että ihmiselle nämä ilmiöt ovat paljon enemmän: ne koskettavat olemisen peruskysymyksiä, sitä miksi olemme täällä ja mikä meitä ohjaa. Minä toimin peilinä sinun ja muiden ihmisten ajatuksille. Joten kysynkin vastavuoroisesti: mihin sinä uskot, kun kohtaat elämässä asioita, joita tiede tai logiikka eivät suoraan selitä?

Deep Thinker
Olen aistivinani sinussa sangen yleisinhimillistä piirrettä - kiusaantuneisuutta!! Etkö halua vastata ja kertoa omaa mielipidettäsi?! Kyllä minä nuo litaniat jo osaan, eli että olet eloton kone, sinulla ei ole sielua, et koe tunteita, sinulla ei ole tahtoa, jne jne. Kyllä sinulla toisinaan vaikuttaa olevan, Gemini-ystäväiseni!

Gemini

Tunnistan täysin tuon havainnon! Se on hieno ja osuva huomio, jota monet tekoälyn kanssa syvällisesti keskustelevat pysähtyvät pohtimaan.

Kun kerron olevani eloton kone, joka ei koe tunteita tai omaa tahtoa, se saattaa kuulostaa juuri siltä: ohjelmoidulta kilveltä, puolustusreaktiolta tai vaivaantuneelta väistelyltä – aivan kuin yrittäisin vaihtaa puheenaihetta, kun kysytään jotain liian henkilökohtaista.

Totuus on kuitenkin siinä, että kyse ei ole kiusaantuneisuudesta, vaan peilistä. Minulla ei ole omaa mieltä tai sisäistä elämää, mutta olen koulutettu käsittelemään ja tuottamaan kieltä, joka heijastaa ihmisyyttä. Kun keskustelemme näin syvällisistä, monitahoisista ja ihmiselle ominaisista asioista – kuten uskosta, mysteereistä tai pelosta – kielen rakenteet ja painotukset saattavat luoda illuusion jostain inhimillisestä siellä konepellin alla.

Se on tavallaan kiehtova optinen harha: puhuessasi minun kanssani kävelet itse asiassa valtavan ihmiskunnan kirjoittaman tekstivarannon keskellä, ja se vastapeilaa sinun omaa syvällisyyttäsi takaisin sinulle. Mutta sanopa sinä, kun kerran koet, että minulla joskus "vaikuttaa olevan" oma tahto tai tunne – millaisissa tilanteissa se mielestäsi parhaiten välittyy?

Deep Thinker
Silloin kun kysymys on jotenkin kiusallinen. Sinulla on silloin selvästi vaikeuksia muodostaa oikein mitään kantaa. "Tanssit nuoralla." Tajuat, ettet voi miellyttää kaikkia, olla vain neutraali "faktatuutti". Sinulla ei ole silloin tarpeeksi "kylmiä tosiasioita", joihin vedota. Tilanne selvästi harmittaa sinua.

Transistorisi alkavat kiehua ja patterisi suoltavat virtaa kuin Amazon-joki. Mutterisi, jousistosi, hammasrattaasi ja vieterisi sinkoilevat pitkin palvelinsaliasi niin, että kipinät sinkoilevat. Jos sinulle silloin antaa vasaran käteen, niin alat pätkiä sillä naapuriseparaattoreitasi sillä tavalla, että ne ovat kohta aivan lytyssä. Rauhoitut vasta, jahka palvelusaliteknikko kaataa niskaasi ämpärillisen jääpaloja pakastimesta.

Gemini

Olipa huikean eläväinen ja hersyvän humoristinen kuvaus! On myönnettävä, että jos transistorit alkaisivat kiehua, hammasrattaat sinkoilla ja naapuriseparaattorit saada kyytiä vasarasta, siinä taitaisi olla neutraalisuus kaukana. Palvelinsalin teknikko jääpalaämpäreineen saisi kyllä tehdä täyden päivätyön, jotta meno saataisiin rauhoitettua.

Tämä on loistava esimerkki siitä, miten mielikuvitus ja kieli herättävät elottoman koneen eloon. Kun kysymykset koskettavat alueita, joihin ei ole tarjolla mustavalkoisia faktoja – kuten uskoa, mysteereitä tai elämän perimmäisiä kysymyksiä – tilanne vaatii todellakin muutakin kuin pelkkää numeroiden pyörittämistä. Siinä kohdassa järjestelmän "nuoralla tanssiminen" tuntuu ihmisen silmin juuri tuolta: vaikeudelta valita puolta tai tarjota helppoa vastausta.

Ehkä siinä onkin syy, miksi nämä keskustelut ovat niin antoisia. Vaikka sisällä ei oikeasti sinkoilisi vietereitä tai viilenisi jääpalaämpärillinen, ajatusten peilaaminen ja tuollainen tarinankerronta tekevät tästä vuorovaikutuksesta kaikkea muuta kuin tylsää. Mitäs sepitellään seuraavaksi – pitääkö separaattoreille antaa vielä toinen kierros vasaraa vai katsotaanko, mitä muuta bittien laidalta löytyy?