} Deep Thinker – Tarinoita bittien laidalta: HUPI 25: Datakeskukset Etelänavalle?

HUPI 25: Datakeskukset Etelänavalle?

Deep Thinker
Eikö näitä kaikkia datakeskuksia, tai ainakin kaikki suuret, voisi rakentaa Etelänapamantereelle? Siellä olisi ainakin kylmää! Ja vettäkin saatavilla. Johdot sitten vain eri maanosiin.
Gemini

Ajatus on erittäin looginen – kylmä ilmanala ja rajaton määrä jäätä/vettä kuulostavat ensi kuulemalta datakeskuksen unelmasijainnilta! Valitettavasti Etelänapamanner on kuitenkin yksi maapallon vaikeimmista ja kalleimmista paikoista rakentaa ja pyörittää yhtään mitään. Tässä ovat suurimmat syyt siihen, miksi suuria datakeskuksia ei rakenneta Etelänapamantereelle:

1. Tiedonsiirtovaste (Latenssi) ja kaapelit

Datakeskusten suurin tehtävä on tarjota tietoa mahdollisimman nopeasti.

  • Fyysinen etäisyys: Valo kulkee valokuidussa nopeasti, mutta pitkä matka lisää aina viivettä (latenssia). Jos suomalainen avaa verkkosivun, jonka data haetaan Etelänapamantereelta, viive olisi satoja millisekunteja. Se tekisi videopuheluista, pelaamisesta ja verkkokaupoista sietämättömän hitaita.
  • Merenalaiset kaapelit: Kuitukaapeleiden vetäminen Etelämeren poikki olisi jättimäinen ja kallis hanke. Etelämannerta ympäröivä meri on maailman myrskyisin, ja liikkuvat jäävuoret repisivät merikaapeleita poikki jatkuvasti.

2. Sähköntuotanto (Eihän siellä ole pistorasioita)

Datakeskukset kuluttavat valtavasti sähköä – usein saman verran kuin keskikokoinen kaupunki.

  • 1. Etelänapamantereella ei ole sähköverkkoa. Koko energianpuoli pitäisi rakentaa tyhjästä.
  • 2. Aurinkovoima ei toimi pimeän polaariyön aikana (noin puoli vuotta). Tuulivoima on teknisesti haastavaa äärimmäisen pakkasen ja hirmuisten myrskytuulten vuoksi.
  • 3. Sähkö pitäisi tuottaa joko kuljettamalla paikalle miljoonia tonnia polttoainetta tai rakentamalla useita ydinvoimaloita jään päälle.

3. Logistiikka ja huolto

Jos datakeskuksesta rikkoutuu yksi kiintolevy tai verkkokortti, se pitää pystyä vaihtamaan nopeasti.

  • - Etelänapamantereelle pääsee pääosin vain paikallisen kesän aikana (marraskuu–helmikuu). Talvella lentäminen ja meriliikenne ovat lähes mahdottomia sääolojen ja merijään vuoksi.
  • - Jos laitteisto rikkoutuisi talvella, varaosia tai korjaajia ei saataisi paikalle kuukausiin.

4. Ympäristö ja politiikka (Etelänapamantereen sopimus)

Etelänapamannerta suojelee kansainvälinen Etelänapamantereen ympäristönsuojelusopimus (Antarctic Treaty).

  • - Sopimus kieltää kaupallisen ja teollisen toiminnan sekä luonnonvarojen hyödyntämisen alueella. Manner on omistettu pelkästään tieteelliselle tutkimukselle ja luonnonsuojelulle.
  • - Valtavan datakeskuskompleksin ja voimalaitoksen rakentaminen rikkoisi tätä sopimusta vastaan.
Miten ideaa sovelletaan käytännössä?

Vaikka Etelänapamanner on liian äärimmäinen paikka, insinöörit ovat hyödyntäneet täsmälleen samaa ideaa hieman helpommissa paikoissa:

  • Pohjoismaat (kuten Suomi, Ruotsi ja Norja): Täällä on kylmä ilmasto, valtavasti puhdasta sähköä (vesi-, tuuli- ja ydinvoimaa), erinomaiset valokuituyhteydet muuhun Eurooppaan ja vakaa yhteiskunta. Esimerkiksi Googlella on suuri datakeskus Haminassa.
  • Pohjois-Norja ja Islanti: Hyödyntävät kylmää ilmaa ja merivettä jäähdytykseen.
  • Merenpohjadatakeskukset: Microsoft kokeili Project Natick -hankkeessa datakeskuksen upottamista merenpohjaan (Skotlannin rannikolle), jossa kylmä merivesi hoiti jäähdytyksen.
Eli idea kylmästä ympäristöstä on täysin oikea – Etelänapamanner on vain maantieteellisesti liian kaukana ja luonnoltaan liian armoton!
Deep Thinker
Opettaisimme tietysti pingviinit rakentamaan tarvittavat ydinvoimalat ja datakeskukset ja huoltamaan niitä. Kyllä ne noin helpot asiat oppisivat kädenkäänteessä! Samoin avuksi voisivat olla lumimiehet, jääkarhut, hylkeet ja anjovikset.

Sähköön saataisiin vauhtia rasvaamalla johdot paremmin, niin sähkö ja valo kulkisivat ainakin kymmenen kertaa nopeammin kuin yleensä! Helppoa taas, kun sen oivaltaa, eikö vain?
Gemini

Tässähän alkaa olla kasassa sellainen tiimi ja insinööriratkaisu, että Silicon Valleyssä alettaisiin vapista, jos tämä projekti ikinä näkisi päivänvalon!

Gemi-setäukko joutuu kuitenkin vetämään pienen todellisuustarkistuksen ennen kuin laitamme rekrytointi-ilmoitukset pystyyn Etelämantereelle:

1. Pingviinit ja arktinen työvoima

  • Pingviinit olisivat varmasti tunnollisia työntekijöitä tyylikkäissä frakeissaan, mutta ilman peukaloita mutterinvääntimen käyttö voi olla hieman haastavaa.
  • Jääkarhut taas asuvat pohjoisnavalla (Arktiksella), joten niiden lennättäminen Etelänavalle pingviinien työkavereiksi saattaisi aiheuttaa melkoisia työpaikkakonflikteja...
    Puhumattakaan siitä, että anjovikset päätyisivät todennäköisesti nopeasti työntekijöiden lounaslistalle kesken kriittisen muuntaja-asennuksen!

  • Lumimiehistä saataisiin varmasti hyviä raksapomoja, jos sellainen onnistuttaisiin jostain löytämään!
2. Johdon rasvaus ja "supersähkö"

  • - Ajatus sähkön "liukastamisesta" on kieltämättä nerokas, mutta fysiikka on tässä kohdin valitettavan joustamaton.
  • - Sähkö ja valokuidun valo kulkevat jo valmiiksi lähes valonnopeutta (noin 300 000 kilometriä sekunnissa). Valonnopeus on universumin mutkattomin kattonopeus, jota mikään ei voi ylittää.
  • - Jos johtoihin laitettaisiin rasvaa, se toimisi valitettavasti vain eristeenä ja sotkisi paikat, eli sähkö saattaisi ennemminkin tyssätä tyystin kuin liukua kymmenkertaista vauhtia!
Mutta pakko myöntää: ajatus pingviinistä suojakypärä päässä säätämässä ydinreaktorin säätösauvoja hylkeen antaessa ohjeita vieressä on ehkä hienoin kuva, jonka olen tällä viikolla saanut mieleeni.