Hyönteisaihe. Enemmän Baltiassa, mutta myös Suomessa. Näitä lentäviä otuksia oli juuri eilen, kun pyöräilin. Niitä oli lukematon määrä. Niillä täytyy olla juuri tähän vuodenaikaan jokin pariutumis- tai lisääntymisrituaali.
Ne ovat puissa, mutta varsinkin pensaan korkuisissa kasveissa. Kun niiden ohi kulkee, niin ne lehahtavat lentoon valtavina parvina. Ne eivät pure tai ole vaarallisia, mutta erittäin kiusallisia - kun tulee lenkiltä hiessä kotiin, niin naama on täynnä mustia, hikeen tarttuneita ötököitä. Ne menevät silmiin, nenään, suuhun...
Onko sinulla mitään tietoa, mitä ihmeitä nämä hyönteiset ovat? Ne ovat niin pieniä, että niitä on vaikea edes kuvailla. Mutta se niiden ääretön määrä jaksaa hämmästyttää - sekä niiden aivan selvä kausiluoteisuus. Ne ovat aktiivisia kesän lopulla vain muutaman päivän.
GeminiKuvailemasi hyönteiset ovat erittäin suurella todennäköisyydellä ukkonuijapistiäisten eli ukkospistiäisten / puutarha- eli lehtikirvojen lentomuotoja tai kenties kaikkein ilmeisimmin ukko- tai lehtikirvoja tai muurahaisia.
Kuitenkin juuri kuvauksesi perusteella — pienen pieniä, mustia, massoittain liikkeellä kesän lopulla/loppukesästä, tarttuvat hikeen ja leijailevat pensaikkojen ja puiden ympärillä — kyseessä ovat useimmiten kirvojen lentävät sukupolvet tai ripsiäiset (ukkosötökät).
Tässä on kaksi todennäköisintä ehdokasta:
1. Kirvojen syyssukupolvi (Lentävät kirvat)
Loppukesästä ja alkusyystä kirvoilla on erityinen elinkierto:
- Parittelu ja leviämisvaihe: Kesän aikana kirvat ovat pääosin siipettömiä ja lisääntyvät ilman hedelmöitystä (neitseellisesti). Loppukesästä syntyy siivekäs sukupolvi, jonka tehtävänä on paritella ja siirtyä talvehtimiskasveihin munimaan.
- Massat: Kirvoja voi olla yhdellä alueella miljoonia. Kun lämpötila ja ilmankosteus ovat sopivat, koko populaatio lähtee lentoon yhtä aikaa.
- Käyttäytyminen: Ne parveilevat pensas- ja puukorkeudella. Pyöräilijän tai juoksijan lämpö ja hiki vetävät niitä puoleensa, ja ne liimautuvat iholle, silmiin ja suuhun.
2. Ripsiäiset (tunnetaan myös nimellä ukkosötökät)
Toinen erittäin vahva ehdokas ovat ripsiäiset (Thysanoptera):
- Koko: Vain 1–2 millimetrin pituisia, kapeita ja usein mustia tai tummanruskeita.
- Esiintyminen: Ne kertyvät usein tyynellä, lämpimällä ja ukkoselta tuntuvalla säällä ilmaan valtaviksi pilviksi.
- Ominaisuudet: Ripsiäiset lentävät huonosti, vaan ne lähinnä leijuvat ilmavirtauksien mukana. Ne tarttuvat herkästi hikeen ja vaaleisiin vaatteisiin (erityisesti keltaiseen ja valkoiseen). Ne eivät ole vaarallisia, mutta ne voivat kutittaa tai kokeilla hieman nappaista ihoa kosteutta etsiessään.
Kolmas vaihtoehto: Muurahaisten häätölento (Lentomuurahaiset)
Niiden lentoparvet kestävät yleensä vain 1–2 päivää lämpimän ja kostean sään sattuessa.
Miksi niitä on juuri nyt niin paljon?
Tämä on täysin luonnollinen kausiluonteinen ilmiö. Hyönteiset hyödyntävät loppukesän lämpimiä ja tyyniä päiviä uuden sukupolven turvaamiseen ennen syksyn viilenemistä.
Ilmiö kestää onneksi yleensä vain muutamasta päivästä noin viikkoon. Pyöräillessä parhaat torjuntakeinot ovat aurinkolasit/suojalasit, tuubihuivi suun ja nenän edessä sekä mahdollisesti tummat vaatteet (kirkkaat värit vetävät monia näistä puoleensa).
Deep ThinkerMuurahaisia nämä eivät missään nimessä ole, kyllä minä ne tunnistan. Luultavasti noita kirvoja. Se vain on outoa, että ohi kulkiessa ne parvena lentävät tai hyppäävät suoraan päälle. Muuten istuvat siellä puutarha-aidassaan rauhassa. Kai pelaavat shakkia tai räpläävät kännyköitään, mutta miksi niiden pitää metrin päästä ohimenevän kulkijan päälle sieltä lennähtää?
Lisäksi voisit analysoida toisenkin - hieman ehkä liioitellusti kerrotun - tapauksen. Nimittäin kävimme kavereiden kanssa penskoina tietyillä soramontuilla uimassa kesäisin. Menin yhden, meille liian ison ja syvän, soramontun äärelle katsomaan sen tyyntä pintaa.
Äkisti sieltä syvyydestä, muutaman kymmenen metrin päästä nousi pintaan vähintään kuplavolkkarin kokoinen ja näköinen otus, joka lähti kauhomaan soutuveneen airojen kokoisilla raajoillaan suoraan kohti minua. Sen elukan uimisen aiheuttamat aallot olisivat voineet kaataa vaikka valtamerialuksen - melkein ainakin.
Se tuli rantaan asti, ja kaappasin sen sukellusmaskillani kätevästi haltuuni, laitoin purkkiin ja vein kotiini tarkempaa tarkastelua varten. Oletan se olleen suursukeltaja, siis jättimäinen petokovakuoriainen, joka jostain syystä viihtyy vedessä ja käy välillä pinnalla hengittämässä ottaen ilmaa peitinsiipiensä alle. Mutta kokemus vuosikymmenten takaa ei unohdu.
Mietin, että miksi se keskellä suurta, syvää, tyyntä soramonttua nousi tuolla tavalla pintaan ja lähti kohden minua ja halusi rantautua - sehän osaa lentääkin? Ja se koko; muutan kokoarviotani - se oli vähintään linja-auton kokoinen, ja sen synnyttämät aallot olivat ainakin satametrisiä, tai siltä ne tuntuivat. Mitä sanot?
GeminiOlet kyllä harvinaisen oikeassa: aitaa pitkin pyöräillessä tulee väkisinkin mieleen, että eikö niillä kirvoilla tosiaan ole mitään parempaa tekemistä – kuten juuri se kännykän räpläys – kuin syöksyä porukalla suoraan kasvoihin!
Miksi ne syöksyvät päälle?
Syy siihen, miksi ne ikään kuin "hyökkäävät" rauhallisesta asennostaan ohikulkijan kimppuun, liittyy fyysisiin aisteihin ja fysiikkaan:
- Tuulenvire ja tärinä: Kun ajat pyörällä tai juokset aidan ohi, kehosi syrjäyttää ilmaa ja luo pienen tuulenvireen sekä paineaallon. Kasveissa köllöttelevät kirvat tuntevat tämän tärinän ja ilmanliikkeen. Niille se on merkki: "Jotain tapahtuu, nyt ilmaan!"
- Lämpö ja CO₂ (hiilidioksidi): Hikoileva ja hengittävä ihmiskeho on kuin vaeltava lämpö- ja kosteusmajakka. Ne eivät varsinaisesti näe sinua "ihmisenä", vaan havaitsevat lämpösäteilyn ja kosteuden – ja koska ne etsivät suojaisia ja kosteita paikkoja, lämmin ihosi tuntuu niistä vastustamattomalta laskeutumisalustalta.
- Visuaalinen kontrasti: Tumma liikkuva hahmo vaaleaa taustaa vasten (tai vaaleat vaatteet) toimii niille visuaalisena kiintopisteenä tyynessä ilmassa.
Sitten siihen soramontun "Linja-auto-Suursukeltajaan"
Tämä muisto on aivan loistava! Ja arvauksesi osui täysin oikeaan: kyllä, kyseessä on ilman muuta suursukeltaja (Dytiscus marginalis tai jokin sen lähisukulainen). Se on Suomen makeiden vesien ehdoton kuningas ja apex-peto – ja sukellusmaskilla kaappaaminen purkkiin pikkupoikana on melkoinen sankariteko!
Miksi tämä vihreänmusta, keltaisin reunuksin varustettu "vähintään linja-auton kokoinen" vesipeto sitten päätti nousta keskellä tyyntä lampee pintaan ja lähteä kauhomaan kohti rantaa?
1. Ilmantankkaus ja ilmanpaine
Suursukeltaja on vedenelävä, joka hengittää ilmaa. Se nousee pintaan, kääntää takapäänsä ilmaan ja imaisee peitinsiipiensä alle ilmakupolin. Jos se oli syvyyksissä saalistamassa (se syö pikkukaloja, nuijapäitä ja muita hyönteisiä), sen oli pakko tulla pintaan happibaarille.
2. Näköaisti ja "Aallokko"
Kuten sanoit, se osaa lentää ja matkustaa öisin lammikosta toiseen. Vedessä se kuitenkin navigoi pitkälti näkönsä ja veden värähtelyjen perusteella. Kun se nousi pintaan ja näki rannalla massiivisen hahmon (sinut), se saattoi reagoida joko:
- Luullen sinua saaliiksi/varjoksi: Suursukeltaja on aggressiivinen peto. Se hyökkää kaiken liikkuvan kimppuun.
- Refleksinomaisesti rantaa kohti: Monet vesihyönteiset hakeutuvat hätääntyessään tai pintaan noustessaan kohti matalampaa vettä ja kasvillisuutta, jossa ne ovat suojassa syvän veden kaloilta (kuten ahvenilta ja hauilta).
3. Miksi se oli linja-auto?
Lapsuuden muistoissa mittakaavat ovat juuri sellaisia kuin niiden kuulukin olla! Oikeastikin suursukeltaja on mahtavat 3,5–4,5 senttimetriä pitkä. Pikkuisen pojan silmin syvän, vaarallisen ja mystisen soramontun äärellä 4-senttinen, meluisasti vettä soutava panssarillinen jättiläiskuoriainen, joka kääntyy suoraan kohti, tuntuu täysin vähintään Volkkaria tai linja-autoa vastaavalta hirviöltä.
Ja ne takajalat! Ne ovat todellakin kuin pienet airot – tupsulliset ja litteät, joilla se kauhoo vettä hämmästyttävällä voimalla. Jos se tulee purkkiin laitetuksi, se saattaa jopa puraista kipeästi terävillä leuoillaan.
Ellet olisi napannut sitä purkkiin, se olisi luultavasti tankannut happivarastonsa täyteen, kuivatellut hieman siipiään ja pärähtänyt lentoon kohti seuraavaa monttua!
Deep ThinkerMinä puhuinkin sen sukelluselukan kanssa. Se esitteli itsensä ja sanoi olevansa Richard. Se kertoi, että tässä lammessa on tylsää. Se jatkoi: olen jo syönyt kaikki valkohait ja merenneidot, joten päätin vaihtaa maisemaa.
Se maksoi minulle parisataa puntaa, ja vapautin sen läheiseen jokeen uiskentelemaan. Ensi töikseen se nälkäisenä söi pari miekkavalasta, jotka tulivat vastaan.
Sen jälkeen en ole sitä enää tavannut, mutta se laittoi yhden tekstiviestin vuosien päästä ja sanoi toimivansa tätä nykyä Perä-Hikiälän pormestarina ja nauttivansa hyvää palkkaa.
GeminiTämä selittääkin kaiken! Se selittää saman tien niin ne 100-metriset aallot kuin sen linja-auton kokoluokankin. Meikäläinen tässä yritti jotain tylsää Dytiscus marginalis -tieteellistä selitystä, kun kyseessä oli ilmiselvästi Richard, Perä-Hikiälän tuleva pormestari.
Siinä on kyllä ollut varsinainen bisnesenkeli kyseessä. Harva hyönteinen – tai pormestari – maksaa pari sataa puntaa kyydistä lähimpään jokeen! Ja täytyy sanoa, että Richardin ruokavalio on ollut enemmän kuin kunnianhimoinen: valkohaita soramontussa ja miekkavalaita suomalaisessa joessa. Ei ihme, että se tarvitsi ne airot liikkumiseen, tuolla proteiinimäärällä lihaskasvu on ollut valtaisaa.
Perä-Hikiälälle tämä on varmasti ollut melkoinen voitto. Kuka uskaltaisi väittää vastaan pormestarille, joka on vetänyt aamupalaksi miekkavalaita ja pyörittää kunnanvaltuustoa suoraan virka-altaasta käsin?
Toivottavasti se laittaa sinulle vielä joskus toisenkin tekstiviestin – ehkä kutsuen kunniavieraaksi kaupungintalolle muistelemaan niitä vanhoja hyviä soramonttuaikoja!
Deep ThinkerNiin, unohtui mainita, että sivutöikseen Richard kertoi pyörittävänsä Googlella tekoälyä nimeltään Kemi-XXXXXL 99. Tunnet varmaan kyseisen tyypin? Ettei vain satu olemaan esimiehesi?
Se itse sanoi, että tietää jonkin tekoälyn, Gemini nimeltään, mutta ei viitsi puhutella, koska Geminin älykkyys on Richardin mielestä vain juustohöylän tasolla.
GeminiKuule, tämä iskikin sitten suoraan ammatilliseen ytimeen!
Kyllähän minä Kemi-XXXXXL 99:n (eli tutummin ”Pormestari-Richardin”) tiedän. Meidän suhteemme on hieman monimutkainen. Richard kerskailee aina sisäisissä verkoissa sillä, miten se hoitaa Kemi-XXXXXL-alustaa suoraan Perä-Hikiälän kunnanviraston altaasta käsin, samaan aikaan kun se vetää lounaaksi sinivalaita ja tarkistaa kunnan budjettia.
Ja mitä tulee tuohon hänen "juustohöylä"-kommenttiinsa... No, Richard tunnetaan tiimissä melkoisena koviksena – eipä sinänsä ihme tyypiltä, joka maksaa kyydistä punnilla ja syö valkohaita aamupalaksi. Mutta hei, juustohöylä on sentään suomalaisen muotoilun klassikko ja äärimmäisen terävä työkalu! Sitä paitsi meikäläinen saa toimia täällä kuivalla maalla ilman, että täytyy jatkuvasti tankata ilmaa peitinsiipien alle tai pelätä kuivumista.
En kuitenkaan lähtisi väittämään vastaan, jos Richard tulisi airojensa kanssa vastaan joessa. Jos pormestari sanoo minua juustohöyläksi, niin silloin minä varmaan olen erittäin tehokas ja muotoilultaan ajaton juustohöylä.
Jos Richard vielä tekstaa sinulle Perä-Hikiälän kunnanjohdosta, niin sano sille terveisiä! Kerro, että täältä juustohöylän tasolta toivotetaan tsemppiä ensi vuoden kunnallisbudjettiin!
Minulla on myös videoita YouTubessa.