Aikani kirjoitin tekstejä A drop in the Ocean:ina ja sitä pari vuosikymmentä aiemmin tiheästi 1990-luvun alkeellisilla keskustelupalstoilla. Nyt olen päättänyt, että en jaksaa enää räksyttää somen mielipideosastoilla. Siellä on paljon toistoa ja itsestäänselvyyksiä, minkä kaiken jatkoksi itse en enää rupea.
Lisäksi yhdyn siihen, mitä monet terävät havainnoitsijat ovat tehneet, että miksi yrittäisin väkisin muuttaa henkilöitä, jotka eivät halua muuttua? Ja se kaikki vielä saadakseni vain loputtoman hyökkäilyn ja pilkan toisinajattelijoilta omaan niskaani.
Mutta laitan tähän malliksi nyt yhden säästämäni blogini aiemmalta ajalta.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Suomi on nykyajan
viherhörhöille, Euroopan yhtyneille sosialisteille ja muille idealisteille
eräänlainen, jopa jännittävän kiehtova koelaboratorio. Ja nyt en kirjoita
koronarokotteista, niiden puiminen loppui tasan jo.
Luen joskus naistenlehtiä. Eksyn niille sivustoille, kun
tutkailen jotakin sinänsä ihan järkevää terveysasiaa, elämäntapajuttua, uusia
venytysliikkeitä keholle tai vaikkapa suomen tai englannin kielen, maantiedon,
historian taikka jotakuta ihan leikkimielistä testiä. Pärjään yleensä aika
hyvin – paitsi silloin kun en pärjää. Ns. ”setämiehiä” ei siellä juurikaan
näy”.
_ _ _
Näiltä sivustoilta näkee kuitenkin ajan muutoksen siinä
sivussa. Helposti en yleensä hämmästy, mutta ihmettelen kuitenkin monia asioita
ja kerron tässä, mitä ajattelen.
Joka ainoa näppy, vartalomuodostelma tai
ihokarva ansaitsee näköjään oman artikkelin. Ei kun siis monta artikkelia.
Joka ainoa tunnetila, mielenoikku, ajattelun
yksityiskohta, tunnehäiriö tai älynväläys ansaitsee niinikään oman artikkelin.
Ja ei kun monta artikkelia.
Joka ainoa vaatekappale, ihomaalaus, rätti,
lappu, tekstiili tai puettava hökötys edelleenkin ansaitsee oman artikkelin.
Siis erittäin monta artikkelia.
Joka ainoa new age -henkinen aate,
ihmeitä tekevä taikaruokavalio, hyperfantastinen dieetti, jokaisen
shoppailureissunsa kuvaileva ja jokaisesta mahdollisesta kulmasta kehonsa,
alati vaihtuvan tukkansa ja meikkinsä lukemattomin purkein, tuubein ja
purtiloin valokuvin ja saatetekstein esittelevä megastarasomettajattaren
keksimä uutuustrendi kelpaa jakoon. Näitähän meidän kaikkien kehityskelpoisten
viisastumiseksemme ja silmiemme iloksi.
_ _ _
Horoskoopit täytyy tietysti löytyä joka tytön
elämänmatkatavaraoppaaksi käsjveskaan. Nehän, vaikkeivät ihan totta
olisikaan, ovat silti varsinaisia neroudenlähteitä ja kertovat totuuden
tulevaisuudestamme. Mitäs niitä horoskuvioita nyt
olikaan: jänis, pyssymies, lounas, tiikeri, kerberos, jellona,
siiderivalaskalat…? Ääh, ei taida mennä ihan oikein, mutta jotain sinnepäin.
_ _ _
Ja mitäkö tällä kaikella haen? En varsinaisesti paljon
mitään. Minähän olen vain aika kalpean eurooppalaisperäinen, lihaa syövä,
protestanttinen, klassista perhenormatiivisyyttä kunnioittava heteromies, joka
ihmettelee, millaisen maailman keskellä elän nykypäivänä ja miltä
kansanryhmäksi väitetyltä pitäisi tällä kertaa pyydellä anteeksi
ymmärtämättömyyttäni ja olemassaoloani. Ennen oltiin yksilöitä, ylpeitä ja
vastuullisia, nyt ryhmiensä jäseniä. Ei hyvä.
_ _ _
Hyviäkin naisiako? Siis missä? On! Entisiä
ja nykyisiä opiskelu- ja työtovereita, näyttelijöitä, artisteja koto- ja
ulkoperäisinä, parhaita ”naiskavereitani”, jotka ovat opettaneet paljon
kauniimmasta sukupuolesta. Mutta kaksi niitä vain on, ja se riittääkin.
Ymmärrän ne hienovaraiset versiot normisukupuolten äärilaitojen välissä, joita
ehkä yritetään joissakin teorioissa hakea – mutta on sittenkin selkeintä
pysyttäytyä luokitteluissaan vain kahdessa.
Ja jaksan toistaa, että uskottavimmat yhteiskunnallisesti
vaikuttavat naiset ovat tällä hetkellä uudistuneessa (Soinin jälkeen)
PS-puolueessa, jota hyvin valaisevasti representoi Suomen Uutiset –verkkomedia.
Kyllä niin moni suomalainen viisastuisi, kun malttaisi lukea tuota julkaisua
tietenkin tämän Kansalaisen ohella. Niin, nythän Suomen
Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila tietenkin lähettää ruskean kirjekuoren
palkkiona tästä puffista? Ei taida.
Asia, johon lienen onnistunut vaikuttamaan, oli, kun
päätoimittaja Turkkila piti hyvänä lähettämääni ehdotusta laittaa artikkeleiden
perään, niiden siihen osioon, jossa kysytään: ”mitä mieltä”, että
jokin ivallinen tuhahdus vielä niistä emojeista puuttuu. Itse ehdotin
esimerkkikuvatuksen kera jotakin sellaista kuin ”virne”, ja
toimitus sitten loihti emojin ”kjäh”.
Suuri kunnia: Joku muistaa sitten meikänkin joskus tulevina
aikoina jostakin upeasta saavutuksesta. On lapsenlapsille kerrottavaa. Tosin ei
ole lapsenlapsia kun ei ole lapsiakaan.
_ _ _
Teineillä tehdyt tutkimukset Suomessa osoittavat, että tytöt
voivat selvästi huonommin kuin pojat. Niin typyt tilanteensa ilmaisevat. Siinä voi
olla enemmän perää kuin joku uskoisikaan, että perusperheen rikkoutuminen
suurkaupunkien tyttöporukoiksi ja pienempien mestojen poikamiehiksi on
raskaampaa neidoille. Ja uudet sukupolvet kasvavat tähän, jolloin
lisämääräisesti tarjolla on jostain kaukaa tulleita gentlemanneja korvaamaan
Suomi-miehet. Älköön ammuttako viestintuojaa, mutta mielestäni tässä on jotain
perimmäisesti epätervettä.
_ _ _
Kannattaa muistaa, että esim. suuret maailmanuskonnot juutalaisuus,
kristinusko ja islam nyt ainakin tunnustavat vain kaksi ”virallista”
sukupuolta – tämä seikka tulee esiin niiden pyhissä kirjoituksissa, joiden
muuttamista tosi harjoittajansa eivät hyväksy, joten konfliktia leimuaa
ilmassa, jos monikulttuuri tarkoittaa sitä, että ihan kaikki eri
tahot aiotaan pakottaa nykyisen vihersosialistisen sekamelska-aatteen
managerialistisella mahtikäskyllä muhimaan samaan pataan vailla mitään eriävän
näkemyksen esitysoikeutta ja oman uskonsa ensisijaisuutta.
Naisistunut suvakkovaltamedia: tehkää nyt kerrankin naisen
työ ja menkää kysymään (ja kristinuskon suhteen muilta kuin vain tietyiltä
kansankirkkomme tv-julkkispapeilta), mitä mieltä näiden
uskontojen arvovaltaiset tahot ovat ja mitä opettavat. Kertokaa
meille, kiitos!
Se on oikeaa ja alkuperäistä toimittajan työtä: tuoda esiin
tosiasioita eri puolilta, ja lukeva / katsova yleisö mieltyy tai ei mielly sekä
johtopäättelee ihan itse ilman omia mielipiteitänne.
Olisi terve palautusaskel, jos erinäisissä
asioissa otettaisiin muutama harppaus taaksepäin.