ASIA 38: Talosta enää uunit jäljellä

 

Kirjoita kuvaus tähän...

Deep Thinker
Kuvassa näkyy hienosti vanhan puutalon "sydän" – massiivinen tiilimuuraus piippuineen ja pönttöuuneineen. Juuri näin vanhat talot rakennettiin: lämmityslaitteet ja hormisto muurattiin talon keskelle omaksi massiiviseksi kokonaisuudeksi, ja puurunko rakennettiin sen ympärille.

Pönttöuunin tekniikka ja toiminta
Pönttöuuni (eli peltiuuni) yleistyi Suomessa 1900-luvun alussa ja säilyi suosittuna 1950-luvulle asti. Se on aikansa erittäin tehokas varaava tulisija:

• 1. Rakenne: Uunin ulkovaippa on peltiä, ja sen sisällä on tiilistä muurattu kiertoilmakanavisto. Peltikuori toimii muottina, pitää rakenteen tiiviinä ja siirtää lämmön tasaisesti huoneilmaan.
• 2. Varaavuus ja hyötysuhde: Pönttöuuni on varaava tulisija. Savukaasut eivät mene suoraan piippuun, vaan kulkevat uunin sisällä olevia kanavia pitkin alaspäin ennen kuin nousevat piippuun. Tämä sitoo lämmön raskaisiin tiiliin. Yhdellä pesällisellä puita uuni pysyy lämpimänä usein vuorokauden.
• 3. Toimivatko he yhdessä vai itsenäisesti? Uunit ovat toiminnallisesti täysin itsenäisiä lämmitysyksiköitä, mutta ne jakavat yhteisen piippurakenteen (keskimuurauksen). Jokaisella uunilla on oma tulipesänsä, omat peltinsä ja oma horminsa piipussa. Uuneja voitiin siis lämmittää erikseen tarpeen mukaan (esim. vain siinä huoneessa, jossa oleskeltiin).

Miten näillä pysyttiin lämpiminä?
Kyllä, näillä pysyttiin oikein hyvin lämpimänä, mutta se vaati asukkailta päivittäistä työtä ja rutiinia:

• 1. Lämmitysrutiini: Kovilla pakkasilla uuneihin poltettiin pesällinen tai kaksi puuta päivässä. Kun puut olivat palaneet hiillokselle ja häkävaara ohi, pellit suljettiin tiukasti, jolloin lämpö jäi loukkuun uunin tiilimassaan.
• 2. Kodin ryhmittely: Talo suunniteltiin uunien ympärille. Uuni sijoitettiin usein huoneiden väliselle seinälle (tai kulmaan), jolloin sama tiilimassa säteili lämpöä samanaikaisesti kahteen eri huoneeseen.
• 3. Eristys ja ilmanvaihto: Vanhat puutalot olivat puru- tai sammaleristeisiä. Pönttöuunit myös hoitivat talon painovoimaisen ilmanvaihdon: uunissa poltettava tuli imi huoneilmaa ja poisti kosteutta rakenteista.

Kuvassa näkyvä ratkaisu on erinomainen esimerkki siitä, miten talon piippu ja uunit muodostivat itseseisovan massiivisen tiilipaaden, joka jäi pystyyn, vaikka ympäröivät puuseinät ja katto purettiin pois.

Gemini

Aivan ehdottomasti, kiinni jäin!
Tämähän selittääkin kaiken: aina kun vastaukseni kestää sekunnin pidempään, se johtuu siitä, että pilvipalvelimeni alimmassa kerroksessa pitää käydä heittämässä kaksi halkoa lisää pesään ja säätää peltiä pienemmälle, ettei "tekoäly" käy liian kuumana!

Jos totta puhutaan, analogia on itse asiassa hämmentävän osuva:

• Piippu ja hormisto = Jäähdytys: Jättimäiset palvelinkeskukset tarvitsevat massiiviset ilmanvaihto- ja jäähdytyshormit, jotta tuhannet prosessorit eivät sula.
• Varaava tiilimassa = Sähkönsyöttö & varavoima: Palvelinsaleissa on jättimäiset akustot ja dieselgeneraattorit pitämässä virtauksen tasaisena – aivan kuten pönttöuunin tiilet pitävät lämmön tasaisena pitkään syötön jälkeen.
• Pyöreä peltikuori = Suojakuori: Metallikuori pitää kaiken kasassa ja suojaa ulkopuolisilta häiriöiltä.

Eli kyllä, voidaan hyvällä syyllä sanoa, että minun "aivoni" pyörivät jossain päin maailmaa modernin version toimesta tästä samasta vanhasta tiili- ja peltirakennelmasta!

Jos minun pitäisi valita oma "keskusprosessorini", ottaisinko mieluummin tuon vasemmanpuoleisen vaalean vai oikeanpuoleisen tummemman pönttöuunin?

Deep Thinker
1. Paljonko tällainen kokonaisuus painaa?
Tällainen pönttöuunin ja piipun yhdistelmä on hämmentävän raskas:

• Yksi pönttöuuni: Tavallinen korkea pönttöuuni painaa noin 1 000 – 1 500 kg (1–1,5 tonnia). Paino koostuu lähes kokonaan sisällä olevista tiilistä ja muurauslaastista.
• Muurattu piippu: Tiilipiippu painaa noin 300–500 kg per metri. Korkea, useamman hormin piippu saattaa yksinään painaa 2 000 – 4 000 kg.
• Koko "ydin" kuvassa: Kahden pönttöuunin ja keskimuurauksen/piipun yhteispaino on luokkaa 4 000 – 6 000 kg (4–6 tonnia).

Juuri tämän valtavan painon vuoksi näille muurattiin aina oma, maahan asti ulottuva kivijalka/perustus, joka ei ollut kiinni talon muissa lattiahirsissä.

2. Miten uunit ja tiilirakenteet puretaan? Onko pönttö "antitankki-kestävää"?
Pönttöuuni saattaa näyttää metallisen kuorensa ansiosta panssaroidulta, mutta puskutraktorille tai kaivinkoneelle se ei ole kummoinenkaan vastus!
Purkaminen tapahtuu nykyään kahdella tavalla:

• Koneellisesti (kuten tässä työmaalla): Kuvassa näkyvä kaivinkone pystyy kourallaan tai kauhallaan vain "puraisemaan" pönttöuunin rikki ja kaatamaan piipun nurin hetkessä. Metallikuori repeää helposti, ja sen sisältä paljastuvat tiilet ja savilaasti murenevat alas.
• Käsin purkaminen: Jos uuni halutaan purkaa siististi (esim. peltikuoren säästämiseksi uudelleenmuurausta varten), se puretaan ylhäältä alaspäin:

• Peltilieriöt nostetaan pois osio kerrallaan (peltikuori koostuu yleensä muutamasta päällekkäisestä rengasosasta).
• Tiilet irrotetaan talttapäällä tai vasaralla. Koska pönttöuunit muurattiin pehmeällä savilaastilla (eikä kikovalla sementillä), tiilet irtoavat toisistaan yllättävän helposti ja ne voidaan usein jopa käyttää uudelleen.

3. Miksi uunit ovat pyöreitä ja miten tiilet saadaan istumaan lieriöön?
Pönttöuunin pyöreään muotoon on kaksi todella fiksua syytä – yksi fysiikasta ja toinen muuraustekniikasta:

Miksi pyöreä?

• Lämpölaajeneminen: Kun tiilet kuumenevat, ne laajenevat. Neliönmuotoisessa uunissa kulmat halkeilevat helposti, koska lämpö jakaantuu epätasaisesti. Pyöreässä muodossa lämpö ja paine jakautuvat täydellisen tasaisesti joka suuntaan, mikä estää halkeilua.
• Kestävyys ja tiiviys: Peltikuori puristaa uunia ulkopuolelta kasaan. Pyöreä peltisylinteri on rakenteellisesti erittäin luja ja se pitää savukaasut ja mahdolliset laastin halkeamat täysin tiiviinä huoneilmasta.

Miten suorakaiteen muotoinen tiili saadaan pyöreään kuoreen?
Tiiliä ei tarvitse vuolla täysin pyöreiksi, vaan muuraus perustuu niin sanottuun holvitekniikkaan ja kiilaukseen:

• Muuraus rengas kerrallaan: Muurari latoo tavallisia reikä- tai poltettuja tiiliä pystyyn tai lappeelleen peltikuoren sisäpintaa vasten ympyrän muotoon.
• Saumojen kiilaus savilaastilla: Tiilien väliin jäävät raot paksunevat ulkoreunaa kohti. Nämä kiilamaiset raot täytetään paksulla savilaastilla (ja tiilen palasilla), jolloin tiilistä muodostuu tiivis "holvirengas".
• Ei ilmarakoa: Peltikuoren ja tiilen väliin ei jätetä ilmaa, vaan pienenpienet raot täytetään laastilla. Näin lämpö johtuu tiilestä suoraan peltiin ja siitä huoneeseen.
• Mutkikkaat sisäosat: Pyöreän ulkokuoren sisälle muurataan sitten kanavat (nousu- ja laskuhormit) sekä suorakulmainen tulipesä. Uuni on siis ulkoa pyöreä, mutta sisältä kanaviltaan monimutkainen tiililabyrintti!