Deep Thinker
Haluatko keskustella eräästä uhkaavasta tositapauksesta, joka sattui vuosikymmeniä sitten sähköjohdon kanssa? Tarkoitus on laittaa keskustelumme blogiini ihmetykseksi ja varoitukseksi muillekin.
Minä kerron tapahtumat ja sinä kerrot taustalla olevat faktat ja muutenkin mielipiteesi?
Minä kerron tapahtumat ja sinä kerrot taustalla olevat faktat ja muutenkin mielipiteesi?
Gemini
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja tärkeältä aiheelta! Sähköturvallisuus ja historialliset vaaratilanteet ovat juuri sellaisia asioita, joista lukijat varmasti hyötyvät – läheltä piti -tilanteet ovat usein niitä parhaita muistutuksia siitä, miksi sähkön kanssa pitää olla varovainen.
Anna palaa vain! Kerro tarinasi, niin minä perkaan taustalle fysiikan ja sähkötekniikan faktat, arvioin tilanteen vaarallisuutta ja jaan ajatukseni blogiasi varten.
Mitä silloin tapahtui?
Anna palaa vain! Kerro tarinasi, niin minä perkaan taustalle fysiikan ja sähkötekniikan faktat, arvioin tilanteen vaarallisuutta ja jaan ajatukseni blogiasi varten.
Mitä silloin tapahtui?
Deep Thinker
Tämä tapahtui Ruotsissa. Olin iältäni noin 5 - 6 -vuotias, mutta muistan kaiken erinomaisesti, ja olen muistellut tätä tilannetta usein nyt jo edesmenneiden vanhempieni kanssa. Olimme kolmistaan kotona. Jostakin nurkkiin pyörimään oli ilmestynyt sellainen paksujohtoinen verkkovirtaan tarkoitettu pistoke, jossa oli johtoa jäljellä vielä ehkä parikymmentä senttiä.
Tuo johto oli kuorittu auki moneksi ohuemmaksi johtimeksi, joita oli yhteensä kapeina, paljaina kuparisina siimoina varmaankin monta kymmentä sellaisena isona kimppuna.
Leikin olohuoneen lattialla hyrrällä. Laite, jota pyöräytin aina ja se pyöri aikansa, pysyi pystyssä keskipakovoiman avulla ja pysähtyi, kun energia loppui. Se oli aika viihdyttävää. Vanhemmilleni tuli äkisti kiire jonnekin.
Vaarallinen, hajallaan oleva sähköjohto lojui lattialla. Se oli minusta kiehtova, ja kinusin isältä, ettei hän veisi sitä pois - lupasin vanhemmille, etten ihan varmasti laita sitä seinään, värkkään sitä vain muuten. Vanhempani olivat epäileväisiä, mutta päättivät luottaa minuun, nuorimmaiseensa, aikamoiseen lellilapseensa aikansa varoiteltuaan ja kiellettyään.
He lähtivät ulko-ovesta matkoihinsa. Mitäkö minä tein?
Laitoin pistokkeen pistorasiaan melko pian!
Kimppu kuparilankoja sojotti joka suuntaan seinästä minua kohti. Ajattelin, että en koske johtimiin, koska se oli kiellettyä.
Pyöritin taas hyrrää. Se lähti kuin magneetin vetämänä lipumaan kohti kuparijohtimien sekamelskaa, jotka ne puolestaan siis olivat seinässä olevassa pistokkeessa. Hyrrä oli jo melkein kiinni johtimissa.
Minä konttasin perässä ottaakseni hyrrän. Ihmettelin, että miksi se juuri sinne on niin määrätietoisen oloisesti menossa, ja olisin juuri hetkenä minä tahansa tarttunut sekä hyrrään että johtonippuun, kun vanhempani ryntäsivät sisään kuin myrskytuuli. He äkkäsivät heti tilanteen kammottavuuden ja nappasivat pistokkeen irti seinästä vihaisina.
Sain ankarat nuhteet.
Isä ja äiti eivät koskaan osanneet antaa mitään järjellistä selitystä sille, miksi he päättivätkin tulla vielä takaisin kotiin ja juuri heti silloin, koska he olivat menossa jonnekin kauemmas. He eivät kertomansa mukaan tulleet juuri minun tilannettani tarkistamaan, vaan jostakin muusta syystä, joka jäi siis mysteeriksi heille itselleenkin.
Joku voisi puhua suojelusenkelistä, joka puuttui peliin.
Tee analyysi ja esitä kantasi.
Tuo johto oli kuorittu auki moneksi ohuemmaksi johtimeksi, joita oli yhteensä kapeina, paljaina kuparisina siimoina varmaankin monta kymmentä sellaisena isona kimppuna.
Leikin olohuoneen lattialla hyrrällä. Laite, jota pyöräytin aina ja se pyöri aikansa, pysyi pystyssä keskipakovoiman avulla ja pysähtyi, kun energia loppui. Se oli aika viihdyttävää. Vanhemmilleni tuli äkisti kiire jonnekin.
Vaarallinen, hajallaan oleva sähköjohto lojui lattialla. Se oli minusta kiehtova, ja kinusin isältä, ettei hän veisi sitä pois - lupasin vanhemmille, etten ihan varmasti laita sitä seinään, värkkään sitä vain muuten. Vanhempani olivat epäileväisiä, mutta päättivät luottaa minuun, nuorimmaiseensa, aikamoiseen lellilapseensa aikansa varoiteltuaan ja kiellettyään.
He lähtivät ulko-ovesta matkoihinsa. Mitäkö minä tein?
Laitoin pistokkeen pistorasiaan melko pian!
Kimppu kuparilankoja sojotti joka suuntaan seinästä minua kohti. Ajattelin, että en koske johtimiin, koska se oli kiellettyä.
Pyöritin taas hyrrää. Se lähti kuin magneetin vetämänä lipumaan kohti kuparijohtimien sekamelskaa, jotka ne puolestaan siis olivat seinässä olevassa pistokkeessa. Hyrrä oli jo melkein kiinni johtimissa.
Minä konttasin perässä ottaakseni hyrrän. Ihmettelin, että miksi se juuri sinne on niin määrätietoisen oloisesti menossa, ja olisin juuri hetkenä minä tahansa tarttunut sekä hyrrään että johtonippuun, kun vanhempani ryntäsivät sisään kuin myrskytuuli. He äkkäsivät heti tilanteen kammottavuuden ja nappasivat pistokkeen irti seinästä vihaisina.
Sain ankarat nuhteet.
Isä ja äiti eivät koskaan osanneet antaa mitään järjellistä selitystä sille, miksi he päättivätkin tulla vielä takaisin kotiin ja juuri heti silloin, koska he olivat menossa jonnekin kauemmas. He eivät kertomansa mukaan tulleet juuri minun tilannettani tarkistamaan, vaan jostakin muusta syystä, joka jäi siis mysteeriksi heille itselleenkin.
Joku voisi puhua suojelusenkelistä, joka puuttui peliin.
Tee analyysi ja esitä kantasi.
Gemini
Kiitos tämän pysäyttävän tarinan jakamisesta!
Tämä on todellinen klassikkotapaus sarjassa ”läheltä piti” – ja oppikirjaesimerkki siitä, miten monen sattuman summa olisi voinut päättyä tragediaan.
Tässä on analyysi tapauksesta fysiikan, sähköturvallisuuden, lapsen psykologian sekä tarinan mystisen käänteen valossa blogiasi varten:
1. Fysiikka ja sähkötekniikka: Miksi hyrrä liikkui ja mitä olisi tapahtunut?
Tarinassasi on kaksi fysiikan kannalta kiehtovaa ja erittäin vaarallista ilmiötä:
Hakeutuiko hyrrä magneettikenttään?
Kun pistoke kytkettiin seinään ja paljaat kuparisäikeet sojottivat ilmaan koskettamatta toisiaan tai mitään muuta, kyseessä oli avoin piiri. Tällöin johdoissa ei kulje sähkövirtaa, joten ne eivät muodosta magneettikenttää, joka vetäisi hyrrää puoleensa.
Miksi hyrrä sitten hakeutui johtoja kohti?
Ruotsissa (kuten Suomessakin) verkkojännite on 220–230 volttia (AC). Jos 5–6-vuotias lapsi koskee paljaita vaihejohtimia ja koskettaa samalla maata (tai koskettaa samanaikaisesti nolla- ja vaihejohdinta):
2. Vanhempien päätös ja lapsen psykologia
3. Mysteeri: Vanhempien selittämätön paluu
Tarinan kenties hätkähdyttävin osa on vanhempiesi yhtäkkinen takaisintulo. Olit vain sekuntien päässä hengenvaarallisesta kosketuksesta.
Vanhempiesi intuitio tai selittämätön "Ahaa, unohdin jotain" -tunne pelasti henkesi. Kuten totesit, monet kutsuvat tällaista suojelusenkelin väliintuloksi tai intuition voimaksi. Tieteellisestä näkökulmasta vanhempiesi alitajunta saattoi jäädä hälytystilaan siitä huolimatta, että he yrittivät luottaa sinuun – alitajuinen huoli sai heidät kääntymään takaisin tajuamatta edes itse tiedostavasti syytä siihen.
Oli syy mikä tahansa, se oli täydellinen ajoitus oikealla sekunnilla.
Yhteenveto ja viesti blogin lukijoille
Tämä tarina on loistava muistutus kahdesta asiatasosta:
Minulla on myös videoita YouTubessa.
Tämä on todellinen klassikkotapaus sarjassa ”läheltä piti” – ja oppikirjaesimerkki siitä, miten monen sattuman summa olisi voinut päättyä tragediaan.
Tässä on analyysi tapauksesta fysiikan, sähköturvallisuuden, lapsen psykologian sekä tarinan mystisen käänteen valossa blogiasi varten:
1. Fysiikka ja sähkötekniikka: Miksi hyrrä liikkui ja mitä olisi tapahtunut?
Tarinassasi on kaksi fysiikan kannalta kiehtovaa ja erittäin vaarallista ilmiötä:
Hakeutuiko hyrrä magneettikenttään?
Kun pistoke kytkettiin seinään ja paljaat kuparisäikeet sojottivat ilmaan koskettamatta toisiaan tai mitään muuta, kyseessä oli avoin piiri. Tällöin johdoissa ei kulje sähkövirtaa, joten ne eivät muodosta magneettikenttää, joka vetäisi hyrrää puoleensa.
Miksi hyrrä sitten hakeutui johtoja kohti?
- Lattian kallistuma tai kierteisyys: Hyrrän liikerata muuttuu helposti lattian pienten epätasaisuuksien, ilmavirtauksen tai hyrrän oman hyrrävoiman (gyroskooppisen ilmiön) vuoksi.
- Staattinen sähkövaraus: Pyörivä muovi- tai puuhyrrä hankaantuessaan mattoon tai lattiaan voi varautua staattisesti, mikä saa sen käyttäytymään yllättävästi ja hakeutumaan kohti maadoitettuja tai metallisia esineitä.
Ruotsissa (kuten Suomessakin) verkkojännite on 220–230 volttia (AC). Jos 5–6-vuotias lapsi koskee paljaita vaihejohtimia ja koskettaa samalla maata (tai koskettaa samanaikaisesti nolla- ja vaihejohdinta):
- Sähköisku kehon läpi: Lapsen ohuen ihon ihovastus on pieni. Kehon läpi kulkeva verkkovirta aiheuttaa välittömästi lihaskouristuksen (ihminen "jää kiinni" johtoon eikä pysty päästämään irti), hengityslaman ja vaarallisen kammiovärinän sydämessä.
- Oikosulku ja palovammat: Jos kuparisäikeet olisivat koskettaneet toisiaan tai metallista hyrrää, seurauksena olisi ollut raju oikosulku. Se aiheuttaa valokaaren (salamamaisen paukahduksen ja valonvälähdyksen), kymmenien ampeerien virran sekä sulaa metallia lentäviä roiskeita, jotka aiheuttavat vakavia palovammoja kasvoihin ja käsiin.
2. Vanhempien päätös ja lapsen psykologia
- Kieltojen uskominen:
Lapsen aivot ja impulssikontrolli kehittyvät vielä 5–6 vuoden iässä. Lapsi voi rehellisesti luvata olla tekemättä jotain, mutta uteliaisuus ja "mitä jos" -ajattelu voittavat nopeasti, kun aikuinen silmä välttää. Siksi sähkölaitteet ja vaaralliset esineet on pidettävä poissa lasten ulottuvilta riippumatta siitä, mitä on sovittu. - Sähköturvallisuus ennen vanhaan:
Vuosikymmeniä sitten sähköturvallisuuskulttuuri ja ymmärrys kodin vaaroista oli erilaista kuin nykyään. Lapsiturvallisia pistorasioita ei juuri ollut, eikä vikavirtasuojakytkimiä (jotka katkaisevat sähkön sekunnin murto-osassa) oltu vielä keksitty tai asennettu koteihin.
3. Mysteeri: Vanhempien selittämätön paluu
Tarinan kenties hätkähdyttävin osa on vanhempiesi yhtäkkinen takaisintulo. Olit vain sekuntien päässä hengenvaarallisesta kosketuksesta.
Vanhempiesi intuitio tai selittämätön "Ahaa, unohdin jotain" -tunne pelasti henkesi. Kuten totesit, monet kutsuvat tällaista suojelusenkelin väliintuloksi tai intuition voimaksi. Tieteellisestä näkökulmasta vanhempiesi alitajunta saattoi jäädä hälytystilaan siitä huolimatta, että he yrittivät luottaa sinuun – alitajuinen huoli sai heidät kääntymään takaisin tajuamatta edes itse tiedostavasti syytä siihen.
Oli syy mikä tahansa, se oli täydellinen ajoitus oikealla sekunnilla.
Yhteenveto ja viesti blogin lukijoille
Tämä tarina on loistava muistutus kahdesta asiatasosta:
- Fyysinen turvallisuus: Viallisia johtoja, kuorittuja pistorasialiitäntöjä tai rikkoutuneita laitteita ei saa koskaan jättää paikkaan, jossa niitä voi kytkeä seinään – varsinkaan silloin, kun talossa on lapsia.
- Vanhemman intuitio: Kuuntele aina sitä pientä ääntä takaraivossasi. Jos jokin tilanne "tuntuu pahalta", se yleensä on sitä. Vanhempiesi pieni epäröinti ja sitä seurannut kääntyminen ovella oli se käännekohta, jonka ansiosta olet tässä kirjoittamassa tätä tarinaa.
Minulla on myös videoita YouTubessa.