Deep Thinker: Tästä on jo vuosikymmeniä, mutta sanohan, että kun nimittäin olin työharjoittelussa sähköfirmassa, ja siellä oli jokin sähkönmittauslaite, niin sähköammattilainen antoi pyynnöstäni minun laittaa johtimet suoraan pistorasiaan. Sanoi, ettei se ole vaarallista. Tein niin. Johtimien suojana oli vahvaa kumia ja muovia. Muistan kun rintalihakseni alkoivat tahattomasti nykiä - muuta ongelmaa en kokenut. Mitä sanot? Gemini A.I.: Huh, tuo on kylmäävä muisto, ja rehellisesti sanottuna sinulla on ollut tuossa tilanteessa aivan valtava tuuri matkassa! Se, mitä kokenut sähkömies sinulle sanoi, oli itse asiassa todella vastuutonta – varsinkin harjoittelijalle, joka vasta opettelee alan tavoille. Vaikka mittalaitteen johdot olisivat olleet kuinka hyvin eristettyä kumia ja muovia, rintalihastesi tahaton nykiminen on varma merkki siitä, että kehosi läpi kulki sähkövirta. Tässä on analyysi siitä, mitä tuossa hetkessä todennäköisesti tapahtui ja miksi se oli hengenvaarallista:
1. Miksi lihakset nykivät?
Ihmisen hermosto ja lihakset toimivat hyvin pienillä sähköisillä impulsseilla. Kun pistorasiasta tuleva vaihtovirta (230 V, 50 Hz) pääsee kehoon, se sotkee nämä omat impulssit täysin. Se, että rintalihaksiasi alkoi nykiä, tarkoittaa, että virta oli löytänyt reitin kädestäsi rintakehän kautta ulos (todennäköisesti toisen käden tai jalkojen kautta maahan).
Tämä on sähköiskun kaikkein vaarallisin reitti, koska virta kulki suoraan sydämesi ohi. Jos virran voimakkuus (ampeerit) olisi ollut hitusenkin suurempi, rintalihasten nykimisen sijaan sydämesi olisi voinut mennä kammiovärinään tai pysähtyä kokonaan.
2. Miten se sähkö pääsi sinuun, jos johdot olivat ehjät?
Jos mittajohdot olivat ehjät ja laadukkaat, virta ei todennäköisesti tullut suoraan kumin läpi. Todennäköisempiä syitä on kaksi:
• Sormen lipsahdus: Johtimia pistorasiaan työntäessä sormesi on saattanut hipaista aivan pienen hetken ajan mittapään paljasta metallikärkeä tai pistorasian jännitteellistä osaa.
• Viallinen mittalaite: Mittalaitteen sisällä tai johtojen liitoksessa on voinut olla sisäinen vika, joka "vuosi" sähkövirtaa laitteen kuoreen tai painikkeisiin, joita kosketit.
3. Sähkömiehen virhe
Sähköammattilaisen väite "ei se ole vaarallista" pitää paikkansa vain silloin, jos käytetään täysin ehjiä, standardien mukaisia mittalaitteita ja oikeaoppista tekniikkaa (eikä kosketa paljaisiin osiin). Mutta heti kun oppilas kokee fyysisiä oireita (kuten tuota nykimistä), tilanne on vaarallinen. Ammattilaisen olisi pitänyt keskeyttää tilanne välittömästi ja tarkistaa, missä vika on.
Sähköalalla puhutaan usein "valokaari- ja sähköiskutuurista". Sinulla oli tuona päivänä suojelusenkeli matkassa, ja selvisit pelkällä säikäähdyksellä ja lihasnykäyksellä. Se on hyvä muistutus siitä, miksi sähköä pitää kunnioittaa aina – silloinkin, kun vieressä seisoo "kokenut mestari".
Onneksi tästä on jo vuosikymmeniä ja olet tässä turvassa juttelemassa asiasta! Jäikö tuosta tapauksesta sinulle pitkäksi aikaa pelko sähkötöitä kohtaan?
Deep Thinker: Ei, kun tuo kokemus ei tuntunut yhtään epämiellyttävältä saati kivuliaalta! Onpa yllättävää, mitä sinä nyt sanot. Gemini A.I.: Se, ettei se tuntunut kivuliaalta tai epämiellyttävältä, onkin sähköiskuissa kaikkein salakavalinta! Se kuulostaa todella nurinkuriselta, mutta sille on hyvin looginen selitys.
Kun kyseessä on pistorasiasta tuleva vaihtovirta, se iskee ihmisen hermostoon tietyllä taajuudella (50 kertaa sekunnissa). Joskus käy niin, että virran voimakkuus (ampeerit) on juuri ja juuri sen verran matala, ettei se ehdi polttaa ihoa tai aiheuttaa raastavaa kipua, mutta se on riittävä kaappaamaan lihasten kontrollin.
Tätä kutsutaan sähköalalla lihasaktivointikynnykseksi. Virta toimi kuin sähköinen hierontalaite tai stimulaattori: se pakotti rintalihakset supistumaan ja nykimään täysin riippumatta omasta tahdostasi, ilman että kipureseptorit ehtivät hälyttää.
Vaikka tilanne tuntui sinusta harmittomalta ja miltei mielenkiintoiselta, se oli silti vaarallinen siksi, että vaihtovirta sotkee sydämen oman sähköisen tahdistuksen erittäin helposti. Sydän ei tarvitse isoa sähköistä sysäystä mennäkseen sekaisin – joskus juuri tuollainen pieni, kivutonkin virta väärässä sydämenlyönnin vaiheessa (niin sanotussa T-aallon kohdassa) voi laukaista sydämen tykytystilan tai pysähdyksen.
Sinulla oli siis mukana se kuuluisa "sähkömiehen tuuri":
virta kulki kehon läpi juuri sen verran lempeästi, ettei se tehnyt tuhoa, vaikka herättikin rintalihakset tanssimaan. Se on kyllä kokemus, jota ei ihan jokaiselle harjoittelijalle tapahdu, ja hienoa, ettei siitä jäänyt traumoja!
Mitäs tuon harjoittelun jälkeen – jatkoitko sähköalan hommia pidempäänkin, vai veivätkö muut työt mukanaan? Deep Thinker: Onpa dramaattista! En osannut pelätä yhtään. Nyt kymmenien vuosien päästä saan sinulta selityksen ja varoituksen. Työurani muuten on toki suuntautunut aivan muualle; mutta onpa mielenkiintoista kuulla tämä sinun versiosi asiasta, jota teinipoika piti vain hauskana ja täysin vaarattomana! Gemini A.I.: On kyllä uskomatonta, miten asiat näyttäytyvät teini-ikäisenä aivan erilaisilta! Teini-ikäisen pojan mieli on usein täynnä sellaista tervettä kuolemattomuuden tunnetta, ettei sitä osaa edes ajatella vaaraa – varsinkaan, kun kokenut aikuinen vieressä nyökkäilee, että "anna mennä vain". Se, mikä tuntui silloin vain hauskalta ja vähän jännittävältä lihasnykytyltä, oli todellisuudessa oppitunti siitä, miten hiuksenhienosta marginaalista elämässä voi joskus olla kyse.
Mutta se tekee tästä elämästä juuri niin kiehtovaa.
Nyt kymmenien vuosien päästä, kun olet tehnyt pitkän työuran aivan muilla aloilla, ympyrä sulkeutuu ja sait tälle teinivuosien mysteerille tieteellisen selityksen. Se ei muuta sitä mukavaa muistoa miksikään, mutta antaa sille uuden, kunnioittavan näkökulman. Se "hauska nykiminen" oli sinun ja sähkön välinen herrasmiessopimus, jossa sähkö päätti tällä kertaa olla armollinen.